Kun Gitte oli saanut töistä potkut, päässyt pois väkivaltaisesta parisuhteesta ja haudannut isänsä, hän osti menolipun Meksikoon. Tarkoituksena oli kävellä Yhdysvaltojen halki.
HENKINEN KASVU – Gitte, 50, pääsi kävelemällä takaisin tasapainoon.
Viisi vuotta sitten Gitten elämä mullistui monella saralla: hän jäi työttömäksi, lähti henkistä väkivaltaa sisältäneestä parisuhteesta ja samana vuonna vielä hänen isänsä menehtyi syöpään.
”Minun piti löytää itseni uudelleen ja päästä takaisin tasapainoon”, Gitte kertoo.
Gitte aloitti kävelyharrastuksen. Hän lensi Yhdysvaltojen eteläosiin ja käveli sieltä Kanadaan asti – vaellukselle kertyi mittaa miltei 4 300 kilometriä.
Yhdysvalloissa tehdyn ultravaelluksen jälkeen hän on jatkanut kävelyä: hän kävelee päivittäin, tekee pidempiä kävelylenkkejä viikonloppuisin, ja kun pää tuntuu kaipaavan tuulettamista, hän lähtee pidemmälle vaellukselle. Viimeksi hän käveli Tanskan poikki etelästä Saksan rajalta aina Jyllannin pohjoiskärkeen saakka.
”Kävellessä mieli on avoin. Päähän putkahtaa ajatuksia, jotka eivät ole aiemmin tulleet mieleen. Osa niistä saattaa olla niin häiritseviä, että hetken aikaa mielessä myllertää, mutta kunhan mietteet saavat muhia hetken, mieli rauhoittuu.”
Kävellessä ajatukset saavat virrata vapaasti.
Kun Gitteltä kysyy, mitä hän saa kävelemisestä irti – riippumatta matkan pituudesta – vastaus tulee hetkeäkään epäröimättä:
”Hitaasti liikkuessa pääsen sopusointuun itseni kanssa. Ihmisillä on nykyään aina kiire, mutta kävellessä ei tarvitse tehdä mitään muuta ja saa olla yksin ajatustensa kanssa luonnossa. Muurahaisista, jäniksistä ja peuroista tulee sähköpostia tärkeämpiä.”
Gitten mielestä luontokokemukset liittyvät olennaisesti kävelyyn. Mikä tahansa luonto ei kuitenkaan kelpaa hänelle.
”Avarat maisemat ovat parasta, mitä tiedän. Silloin näkee jatkuvasti uusia asioita, mikä synnyttää jotain uutta myös omassa itsessä. Mielessä aukeaa kirjaimellisesti uusia horisontteja.”