Loputon väsymys, masennus ja aivosumu voivat liittyä vaihdevuosiin. Birgitte oppi tämän kantapään kautta. Lopulta hän sai kuitenkin apua.
PERIMENOPAUSSI voi aiheuttaa oireita jopa 10 vuotta ennen kuukautisten loppumista.
Työterveyspsykologina ja yrittäjänä Birgitte pitää usein työpajoja ja esitelmiä monille ihmisille. Lisäksi hän on kolmen lapsen yksinhuoltaja, joten hänen elämänsä on hektistä.
Kaikki oli kuitenkin hallinnassa. Kunnes 48-vuotiaana hänestä alkoi tuntua, että oli vaikea pysyä vauhdissa mukana.
”Ensimmäisenä tulivat univaikeudet. Olen aina ollut hyvä nukkuja, mutta nyt nukahtaminen oli vaikeaa ja aloin heräillä monta kertaa yössä”, hän kertoo.
Lue myös: Perimenopaussi: Varhaiset vaihdevuodet, joista on hyvä tietää.
Tätä seurasi sydämentykytys ja sydämen vapinatuntemuksia, ja Birgitte tunsi määrittelemätöntä sisäistä levottomuutta.
”Ihan kuin kehoni olisi surissut, ja tunne vain voimistui”, hän kertoo.
Tuolloin Birgitte käytti hormonikierukkaa, minkä vuoksi hänen kuukautisensa olivat jääneet pois, joten hän ei tiennyt, oliko hänellä ylipäätään vielä kuukautiset. Hänelle ei tullut kuitenkaan edes mieleen, että oireet saattaisivat johtua vaihdevuosista. Hän yritti selviytyä parhaansa mukaan, mutta se oli yhä vaikeampaa, etenkin koska hän sai myös aivosumua.
”En vain saanut ajatuksiani rauhoittumaan. Mikään ei kiinnostanut. Lisäksi olin loputtoman uupunut. Halusin vain nukkua, mutta en pystynyt”, Birgitte kertoo.
Vaivat pahenivat asteittain, ja kesti kokonaisen vuoden, ennen kuin Birgitte varasi ajan lääkärille. Hän kuvaili tälle tuntemuksiaan ja kertoi, että pahinta olivat univaikeudet.
Kolme viikkoa myöhemmin hän palasi vastaanotolle mukanaan täyttämänsä unipäiväkirja, josta lääkäri voisi tehdä johtopäätöksensä. Unihäiriöissä ei kuitenkaan ollut havaittavissa mitään kaavaa.
”Sitten lääkäri katsoi minua ja sanoi: ’Nämä nyt vain taitavat kuulua elämääsi’. Olin niin väsynyt, että pystyin hädin tuskin ryömimään kotiin.”
Kolme kuukautta myöhemmin Birgitte hakeutui epätoivoisena toisen lääkärin vastaanotolle. Tämä diagnosoi hänellä verensokerin heilahtelua ja määräsi hänelle unettomuuteen väsyttävää allergialääkettä. Se paransi unta, mutta muut oireet jatkuivat.
Sinnikkyydellä Birgitte selvisi muutamista haastavista vuosista, mutta ongelmien juuret olivat edelleen selvittämättä. Sitten hän eräänä päivänä mainitsi vaivoistaan sivumennen gynekologin vastaanotolla.
”Gynekologi katsahti minuun ja sanoi: ’No mutta noihin vaivoihisi on apua, se ei ole ongelma. Kirjoitan sinulle estrogeenia sisältäviä hormonilaastareita.’ Bingo!" Birgitte sanoo.
Laastarit osoittautuivat käänteentekeviksi kovia kokeneelle työterveyspsykologille. Vaikutukset alkoivat tuntua kahdessa viikossa, ja kuukauden päästä hän tunsi saaneensa uuden elämän.
”Sen näki minusta. Nukuin öisin hyvin. Olin energinen, pystyin keskittymään ja mieleni oli taas kirkas. Limakalvoni voivat paremmin. Sydämentykytys lakkasi. Minulla oli taas elämäniloa ja olin ihan että ’vau’”, Birgitte kuvailee.
Tuosta kaikesta on nyt 10 vuotta, ja kun pahin oli ohi, Birgitten mieleen alkoi nousta erilaisia ajatuksia ja tunteita. Ensinnäkin se, että miksi avun saaminen on niin vaikeaa.
”Jossain vaiheessa tilanne oli niin paha, että mietin, pystynkö jatkamaan työtäni. Monet luottavat saavansa apua, johon heillä on oikeus. Mutta ei se niin mene. Asiantuntija-apua on vaadittava. Lääkäreiden ja gynekologien olisi perehdyttävä enemmän uusimpaan vaihdevuosien tutkimustietoon ja kuunneltava enemmän naisten oireita”, Birgitte toteaa lopuksi.