Mustikoita on moneksi
Eri mustikkalajeissa on terveellisyys- ja makueroja.
3 lajia mustikoita
Metsämustikka
(Vaccinium myrtillus) Suomessa tavallisin mustikka, jota voidaan poimia metsästä tai ostaa torilta ja pakastettuna.
Metsämustikat ovat paljon pienempiä (noin 0,3-0,6 g marjaa kohti) kuin pensamustikat, ja jos leikkaat marjan halki, se on kokonaan sinipunainen. Metsämustikka myös värjää hampaat. Kypsät metsämustikat ovat hyvin pehmeitä, koska niiden kuori on niin ohut. Maku on aromikas. Metsämustikat ovat tavallisesti harmaansinisiä. Melkein mustat kiiltävät mustikat ovat metsämustikan muunnelma, joista puuttuu päältä siertävä vaha. Näitä tosimustia mustikoita kutsutaan papinmustikoiksi, tervamustikoiksi tai voimustikoiksi.
Antosyaanipitoisuus on 2–3 kertaa suurempi kuin pensasmustikan, koska metsämustikka on läpikotaisin täynnä väriainetta.
Pensasmustikka
(Vaccinium corymbosum) on Pohjois-Amerikasta peräisin oleva mustikan lähisukulainen.
Se on paljon suurempi (noin 2 grammaa marjaa kohti) kuin metsämustikka, ja jos marja halkaistaan, sen sisus on valko-vihreä. Maku ei ole yhtä aromikas kuin metsämustikan.
Kuori on melko kova ja siksi pensasmustikkaa kasvatetaan myytäväksi. Marja kestää hyvin pakkaamista ja kuljetusta säilyen hyvännäköisenä.
Pensasmustikka sisältää melko paljon antosyaaneja.
Juolukka
(Vaccinium uliginosum) Ei kauppamarja, mutta kasvaa villinä kaikkialla Pohjoismaissa. Suomessa kokeillaan parhaillaan tapoja hyödyntää juolukkaa teollisesti.
Juolukka on pienempi kuin pensasmustikka mutta hieman suurempi kuin metsämustikka. Jos juolukan marjan halkaisee, se on sisältä valkoinen pensasmustikan tapaan, mutta maku on miedompi. Pensaiden oksat ovat puumaiset ja ruskeat.
Juolukan antosyaanipitoisuutta ei ole tutkittu yhtä tarkasti kuin mustikan. Juolukkaa käytetään hyvin vähän ruuaksi.
LUE MYÖS: Onko mustikka superfoodia?