Liikunta lievittää stressiä

Kun eräältä liikuntatieteilijältä kysyttiin, miksi nykyään niin monet harrastavat liikuntaa, tämä vastasi, että kysymys on väärä. Pikemminkin pitäisi kysyä, miksi jotkut eivät harrasta liikuntaa.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010 teksti KUNTO PLUS

Stressiä karkuun juoksemalla

Tämä on tieteellisesti todistettu. Liikunta on paras lääke stressin hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.

Stressiä tutkitaan enemmän kuin koskaan ennen, sillä stressistä on tullut yksi länsimaiden suurimmista terveysongelmista, vaikka ongelmaan olisi tarjolla yksinkertainen ja vieläpä ilmainen lääke: liikunta!

Väite on jopa tieteellisesti todistettu. Ruotsalaiset, yhdysvaltalaiset ja norjalaiset tutkijat ovat paneutuneet stressinhallintaan vuosien ajan, ja kaikki ovat yksimielisiä siitä, että liikunta on merkittävin yksittäinen tekijä stressiperäisten fyysisten ja psyykkisten ongelmien hoidossa ja ehkäisyssä.

Minkään lääkkeen tai hoidon vaikutukset eivät yllä lähellekään säännöllisen aerobisen liikunnan myönteisiä terveysvaikutuksia.

LUE MYÖS: Stressioireet – 30 oiretta, joita kannattaa tarkkailla

Aktiivinen on terveempi

Tukholman Karoliinisen instituutin ja norjalaisen Bergenin yliopiston psykologit, fysiologit ja lääkärit ovat vuosia tutkineet stressiin liittyviä sairauksia ja löytäneet yhteyden elämänasenteen ja sairastumisen välillä.

Jo 1980-luvun alkupuolella havaittiin, että etenkin yleisellä elämänasenteella ja ongelmiin suhtautumisella oli ratkaiseva merkitys sairastuvuuden kannalta.

Uusimpien tutkimustulosten mukaan asenteeseen vaikuttaa myös fyysinen kunto. Hyvä fyysinen kunto antaa uskoa omiin kykyihin selvitä arjen ongelmista. Lisäksi liikunta tehostaa immuunipuolustusta ja vähentää sairastuvuutta.

Tuloksille saatiin lisävahvistusta mm. yhdysvaltalaisen Georgian yliopiston tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin sairauksien ja liikunnan yhteyttä? opiskelijoilla.

Tutkimuksessa kartoitettiin tekijöitä, jotka vaikuttavat stressiin liittyviin terveysongelmiin, kuten kohonneeseen verenpaineeseen, astmaan, allergioihin, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpään, mahahaavaan ja mielenterveysongelmiin. Ainoa tekijä, jolla oli selvästi sairastuvuusalttiutta alentava vaikutus, oli liikunta.

Pitkäkestoisessa seurantatutkimuksessa havaittiin myös selvä yhteys stressin ja vähäisen liikunnan välillä.

Liikunta on lepoa aivoille

Voisi kuvitella, että kyse on siitä, riittääkö aika: se, että ei ole aikaa liikunnalle lisää stressiä, ja kun on aikaa liikkua ei ole stressiä. Näin ei kuitenkaan ole.

Yhdysvaltalaisen terveydentilaa mittaavan testin stressitaso-osuutta muutettiin uusien tutkimustulosten perusteella. Aiemmin liikunta laskettiin stressiä vähentäväksi tekijäksi. Nyt liikunnan puute lasketaan yhdeksi stressitasoa nostavista tekijöistä.

Stressiä karkottaa nimenomaan aerobinen liikunta. Useimmissa tutkimuksissa käytettiin juoksua, mutta liikunta voi olla mitä tahansa aerobista liikuntaa. Tärkeintä, on että se kohottaa kuntoa. Tutkimusten mukaan 30 minuuttia juoksua 3 kertaa viikossa alentaa stressiperäisten sairauksien riskiä merkittävästi ja 4 kertaa viikossa on useimpien kohdalla ihannemäärä.

Uusimmat tutkimukset osoittavat, että hyvien fyysisten vaikutusten lisäksi liikunta lisää myös aivojen aktiivisuutta. Liikunta vaikuttaa välittömästi ja pitkäkestoisesti aivojen sähköisiin ja kemiallisiin prosesseihin.

Hyväkuntoisilla henkilöillä liikunnan lisääminen ja kunnon kohoaminen saivat aivot toimimaan rentoutuneemmin ja rauhallisemmin. Tämä näkyi muun muassa rentoutuneessa ja rauhallisessa tilassa aivoissa esiintyvien alfa-aaltojen esiintymistiheyden ja keston lisääntymisenä.

Lisäksi tutkijat huomasivat koehenkilöiden immuunivasteen tehostuvan hapenottokyvyn parantuessa ja kunnon kohentuessa.

Paras lääke stressiin on pistää tossuihin vipinää!

Kiire ei vielä yksin tarkoita, että stressi uhkaisi. Mutta mistä tietää, onko jo stressaantunut? Testimme kertoo vastauksen.

Hyvä stressi liikunnasta

Stressireaktiot vaihtelevat kunnon mukaan. Yhdysvaltalaisen psykologin Richard Dienstbierin sekä ruotsalaisten ja norjalaisten saamien tutkimustulosten mukaan hyväkuntoiset reagoivat stressaaviin tilanteisiin toisin kuin huonokuntoiset.

Dienstbierin tutkimuksessa hyvä- ja huonokuntoisten koehenkilöiden ryhmät altistettiin psyykkiselle stressille ja heidän reaktioitaan tarkkailtiin.

Tutkimuksessa havaittiin kolme merkittävää eroa eri ryhmien välillä:

  • Hyväkuntoiset reagoivat psyykkiseen stressiin nopeammin ja voimakkaammin kuin huonokuntoiset. Vaikka tulos ei kenties kuulostakaan myönteiseltä, se on sitä. Voimakas stressireaktio tarkoittaa myös sitä, että ongelman ratkaisemiseen on nopeasti tarjolla energiaa ja tarmoa. Ongelma siis todennäköisesti myös poistuu nopeasti päiväjärjestyksestä.

  • Toinen ero oli se, että hyväkuntoisten kortisoli-stressihormonin eritys oli vähäisempää kuin huonokuntoisten. Itse asiassa useimpien hyväkuntoisten kortisolitaso laski, kun tehtävien vaativuutta nostettiin. Elimistö siis kulutti kortisolia sen sijaan, että sitä olisi erittynyt liikaa. Huonokuntoisilla kortisolitaso nousi ja suoritustaso heikkeni. Hyväkuntoisilla adrenaliininerityksen taso pysyi myös pidempään terveellisen, suorituskykyä parantavan lievän stressin puolella kuin huonokuntoisilla.

  • Kolmantena erona oli se, että hyväkuntoisten elimistö palautui stressitilanteen jälkeen normaalitasolle merkittävästi nopeammin kuin huonokuntoisten. Nopea palautumiskyky on erityisen tärkeää stressiperäisten sairauksien torjunnassa: kun elimistö alkaa nopeasti korjata tilaa stressin jälkeen, stressi ei pääse pitkittymään ja heikentämään terveyttä.

  • Kokeessa hyvä- ja huonokuntoisille henkilöille annettiin sama tehtävä. Hyväkuntoisen stressitaso nousi korkeammalle, mistä on etua, koska silloin elimistö antaa runsaasti voimavaroja ongelman ratkaisemiseen mahdollisimman nopeasti. Tilanteen jälkeen hyväkuntoisilla stressitaso myös laski nopeasti.

  • Huonokuntoisen stressitaso ei noussut kovin korkealle, jolloin elimistö alkaa tuottaa kortisolia nopean adrenaliinin sijasta. Huonokuntoisilla myös stressistä palautuminen kestää pitkään, mikä nostaa stressiperäisten sairauksien riskiä.


Psykologian kandidaatti Kim K. Jensen

Saavuta tavoitteesi vuonna 2020!

Ehkä sinua kiinnostaa...

KUNTO PLUS suosittelee