Sulje silmät ja palauta mieleen viimeisin kerta, kun sait oikein pitkän halauksen, ja mitenihanalta se tuntui. Läheisyys ei ainoastaan tunnu hyvältä – se on myös hyväksi terveydelle. Kosketuksen puutetta voi onneksi paikata silloinkin, kun sopivaa halikaveria ei ole saatavilla.
HALAUS vapauttaa oksitosiinia, joka mm. lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Suomi, kuten pohjoinen pallonpuolisko ylipäätään, on tutkijoiden mukaan kosketuskulttuuriltaan välttelevämpää kuin eteläinen. Kosketuksen puutetta on kutsuttu jopa suomalaisten kansantaudiksi, ja sen juurten arvellaan juontuvan sotien jättämiin jälkiin ja yksin pärjäämisen kulttuuriin.
Läheisyys ja kosketus eivät siis ennestäänkään olleet suomalaisille itsestäänselviä tai helppoja asioita, ja koronapandempia on luonut niiden tielle uusia emotionaalisia ja fyysisiä esteitä, kun kokoontumiset laitettiin tauolle, etäisyyden pitämisestä tuli uusi normaali ja osa jopa eristäytyi täysin muista ihmisistä. Samalla tilanne nosti myös kosketuksen puutteen ja yksinäisyyden yleiseen keskusteluun, kun miltei jokainen saattoi tuntea sen omissa nahoissaan.
Yhtäkkiä moni huomasi omakohtaisesti, kuinka tärkeää hyvinvoinnin kannalta on, että saa olla fyysisesti lähellä ihmisiä, joista välittää. Kosketuksen puute ei toki ole uusi ilmiö, eikä se tule häviämään sitten, kun pandemia päättyy. Fyysinen kosketus on tärkeä osa ihmisyyttä.
”Ihmiset ovat laumaeläimiä, joille on yhtä tärkeää olla yhdessä lajitovereiden kanssa kuin saada juodakseen ja syödäkseen. Ihmiskontakti on yksinkertaisesti välttämätöntä selviytymisemme kannalta,” kertoo psykologi Neela Sris.
”Olemme luonnollisesti myös yksilöitä, ja jotkut pärjäävät hyvin ilmankin kosketusta, mutta valtaosa tarvitsee fyysistä kontaktia. Kosketusta vaille jääminen voi heikentää elämänlaatua,” hän selittää
Iho ei ole pelkästään kätevä suojakuori alla oleville kudoksille vaan myös kehon suurin elin, joka on täynnä muun muassa kosketusta ja lämpöä aistivia hermopäätteitä. Vastikään perheenlisäystä saaneet tietävät, kuinka tärkeää vastasyntyneelle on olla ihokontaktissa vanhempiensa kanssa.
Kosketus on nimittäin ihmiselle aivan perustava tarve, joka jokaisella on syntymästä lähtien, ja jonka laiminlyöminen vaikuttaa suoraan terveyteen. Hellä silitys tai arvostava puristus olkapäässä vaikuttavat hermoston kautta koko kehoon: syke hidastuu ja verenpaine laskee. Läheinen yhdessäolo vapauttaa aivoissa oksitosiinia, joka tunnetaan lempinimellä ”rakkaushormoni”.
Sen tunnistaa siitä, että kehoon leviää hyvänolontunnetta, rauhaa ja iloa. Oksitosiini vähentää myös stressihormoni kortisolin tasoa elimistössä, ehkäisee ahdistusta ja lievittää fyysistä kipua. Pitkä halaus voi myös ilmeisesti auttaa kehoa kukistamaan infektioita.
Eräässä Carnegie Mellon -yliopiston tutkimuksessa yli 400 osallistujaa pyydettiin vastaamaan kahden viikon ajan kysymyksiin siitä, oliko heillä läheistä kontaktia muihin ihmisiin ja jos kyllä, miten usein he saivat halauksia. Osaltä, vaikka toisen tuntisi hyvin. Siksi kannattaa aina kysyä, sopiiko toista halata,” sanoo psykologi Neela Sris.
Jos voi palauttaa mieleen, miltä tuntuu rakkaan lämmin käsi omassa, tai se, kun vanhempi tai ystävä levittää huolehtivasti aurinkovoidetta selkään, luultavasti tietää, miten suuri emotionaalinen ja psyykkinen merkitys ja hyöty kosketuksella voi olla.
Kosketuksen tuoma oksitosiinitujaus saa ihmisen tuntemaan yhteyttä muihin, olemaan luottavaisempi ja tulkitsemaan paremmin toisten ihmisten signaaleja. Kosketus saa siis ihmisen tuntemaan olonsa turvallisemmaksi ja iloisemmaksi – ja vaikutus näkyy sekä välittömästi että pitkäaikaisesti.
”Kun ihminen on poissa tolaltaan, peloissaan tai muuta vastaava, voi halaus auttaa palauttamaan turvallisuudentunteen. Sen enempää ei välttämättä tarvita. Joillekin halaaminen olisi kuitenkin omien rajojen ylittämis tä, vaikka toisen tuntisi hyvin. Siksi kannattaa aina kysyä, sopiiko toista halata,” sanoo psykologi Neela Sris
Valitettavasti kaikki eivät saa silityksiä ja halauksia niin usein kuin ehkä toivoisivat, ja asiaa voi olla vaikea ottaa esille. Se on harmillista, sillä jos ihminen ei saa kosketusta pitkiin aikoihin, vaikka sitä kaipaisi, kosketuksen puute voi muuttua akuutiksi halipulaksi, joka ei ole leikin asia, vaikka sana höpsöltä kuulostaisikin. Halipula on todellinen ongelma, joka voi johtaa niin masennukseen, ahdistukseen kuin yksinäisyyden ja syrjäytymisen tunteisiin.
Vaikka kosketuksen puutteesta puhutaan useimmiten vanhusten tai paljon yksin olevien ihmisten yhteydessä, voi halipula syntyä myös parisuhteessa tai perheen kanssa asuessa. Jos ei ole ihmistyyppiä, jolle on luontevaa koskettaa usein tai paljon, tai jos suhteessa tai muulla elämänalueella on ongelmia, voi helposti kulua pitkiä aikoja, jolloin fyysistä kontaktia ei priorisoida.
Halailuun ja pusutteluun ja ylipäätään läheisyyteen panostaminen kuitenkin kannattaa. Helppo tapa saada kehokontaktia on istua lähekkäin, kun katsoo illalla televisiota, kävellä käsi kädessä, tai ottaa tavaksi halata kotiin tullessa ja sieltä lähtiessä.
Monelle enemmän fyysistä läheisyyttä arkeensa kaipaavalle ensimmäinen askel on puhua avoimesti kosketuksen puutteestaan. Kun pyytää, mitä tarvitsee, on huomattavasti suurempi mahdollisuus saada se. Lisäksi on onneksi keinoja, joilla oksitosiinin muodostumista voi vauhdittaa, vaikkei läheisyyttä olisi heti saatavilla.
”Jos kaipaa nimenomaan halausta, ei sitä voi suoraan korvata. Ei ole mitään, mikä tuntuisi aivan samalta, mutta tästä huolimatta voi tehdä muita juttuja, jotka tuovat turvan, yhteenkuuluvuuden, ilon ja hyvän olon tunteita. Lisäksi voi tehdä asioita, jotka saavat aivot vapauttamaan oksitosiinia, kuten ottaa lämpimän suihkun, harrastaa liikuntaa, meditoida tai jutella hyvän ystävän kanssa,” Neela Sris kertoo
Lähde: K. Uvnäs Moberg ja N. Maria Sris, “The hormone of closeness: The role of oxytocin in relationships