Mitä tapahtuu, kun otat katsekontaktin

Selv med ryggen til kan vi næsten fornemme det, når nogen prøver at fange vores blik. Øjenkontakt er yderst effektivt. Se, hvordan det påvirker os.

Kaksi tuijottavaa silmää.

TUIJOTTAA – Katsekontaktia käytetään sekä toisen huomion kiinnittämiseen että vallan käyttöön.

© KUNTO PLUS

Kuinka kauan pystyt katsomaan toista silmiin, ennen kuin katseesi alkaa harhailla?

Brittitutkijoiden mukaan ihanteellinen katsekontaktin kesto on noin 3 sekuntia muttei koskaan enempää kuin 9 s. Silloin alkaa tuntua epämukavalta.

Miksi? Siinähän kohtaavat vain katseet. Seuraavassa neljä tärkeää, tutkittua tietoa tästä tehokkaasta kommunikointimenetelmästä.

Testi: Oletko introvertti vai ekstrovertti?

Keskittyminen muuhun kärsii

On tutkitusti vaikeampi tehdä yksinkertaisia ajatustehtäviä, kun toisen henkilön katse haastaa meidät. Ilmeisesti siksi, että katsekontakti on niin intensiivinen, että se vie osan kognitiivisesta toimintakyvystä.

Aika pysähtyy

Toista silmiin katsoessa aika kuluu nopeammin.

Se selvisi Genèven yliopiston 22 henkilölle tekemässä tutkimuksessa, jossa koehenkilöille esitettiin 300 erilaiset kasvot.

Kun vastaan tuli kasvot, jotka katsoivat koehenkilöitä suoraan silmiin, he aliarvioivat ajan, joka katsekontaktiin kului. Tutkijoiden mukaan kyky arvioida aikaa kärsii, kun ihminen työstää katsekontaktin visuaalisia vaikutteita.

Katse vangitsee huomion

Katsekontakti vangitsee huomion, osoittaa saksalaistutkimus, jossa 102 koehenkilölle esiteltiin neljät naisen kasvot näyttöruudulta.

Joissakin kuvissa nainen katsoi suoraan kameraan, muissa taas johonkin muualle. Kaikissa kuvissa naisen otsalla oli numero 8, joka 1,5 sekunnin kuluttua vaihdettiin S- tai H-kirjaimeen. Koehenkilöiden piti painaa näppäimistöä heti kun havaitsivat kirjaimen.

Näppäimistöä painettiin nopeimmin silloin, kun kuvassa ollut nainen katsoi suoran kameraan eli katsojan silmiin.

Katsekontakti tekee tutummaksi

Ihminen, jota on katsonut suoraan silmiin, koetaan läheisemmäksi.

Sen osoitti kiinalaistutkimus, jossa koehenkilöitä pyydettiin arvioimaan vieraita, jotka olivat joko katsoneet heihin päin tai katsoneet heitä suoraan silmiin.

Koehenkilöt kokivat itselleen tutummiksi ne henkilöt, jotka olivat katsoneet heitä suoraan silmiin.