Jos haluaa laihtua, pitää ”vain” kuluttaa enemmän kaloreita kuin mitä ruuasta saa. Eikö niin? Lue lääkärin kommentti siihen, onko laihtuminen vaikeampaa, jos aineenvaihdunta on hidas.
HIDAS AINEENVAIHDUNTA voi johtaa moniin vaivoihin, mutta ylipaino harvoin johtuu aineenvaihdunnan hitaudesta.
”Hän voi syödä mitä vain ilman lihomista, koska hänellä on nopea aineenvaihdunta.”
Edellä oleva virke tai jokin sen kaltainen toteamus on monille tuttu. Ehkä se on päässyt sinunkin suustasi. Moni meistä on nimittäin siinä käsityksessä, että nopea aineenvaihdunta johtaa siihen, ettei kiloja kerry tai että niitä peräti putoaa ilman suurempaa yrittämistä.
Vallalla on myös se käsitys, että hidas aineenvaihdunta tarkoittaa sitä, että kiloja kertyy helpommin tai että laihtuminen on tavallista hankalampaa.
Mutta pitävätkö nämä uskomukset paikkansa?
”Ei – ainakaan ei käytännössä”, sanoo tanskalaisen Herlevin sairaalan endokrinologian ylilääkäri Birte Nygaard. Pidempi vastaus alla.
Kaulan etupuolella on pieni rauhanen, jota kutsutaan kilpirauhaseksi. Se lähettää aineenvaihduntahormoneja elimistön jokaiseen soluun.
Lue myös: Kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa
Nopea aineenvaihdunta tarkoittaa, että kilpirauhanen vapauttaa elimistöön liikaa hormoneja – mutta jos aineenvaihdunta on hidas, hormoneja vapautuu liian vähän. Molemmat tilat vaikuttavat koko elimistöön, myös aineenvaihduntaan.
On siis totta, että nopea aineenvaihdunta lisää energiankulutusta ja että hidas aineenvaihdunta vähentää sitä. Mutta vaikutus on joka tapauksessa painon kannalta vähäinen. Tähän on kaksi syytä.
Lue myös: Wegovy – näin laihdutuslääke toimii
Ensimmäinen syy on se, että aineenvaihdunta auttaa säätelemään ruokahalua.
”Jos aineenvaihdunta on nopea eli jos hormoneja on elimistössä runsaasti, myös ruokahalu on suurempi”, Nygaard selittää.
Hidas aineenvaihdunta taas johtaa yleensä siihen, että ruokahalu on pienempi. Voi siis olla, että energiankulutus on heikompaa, jos aineenvaihdunta on hidasta, mutta koska ihminen syö silloin vähemmän, ylipainoa ei pääse kertymään.
Toine syy on se, että jos ihmisen aineenvaihdunnassa on jotakin merkittävästi pielessä, hän saa useimmiten hoitoa tilaansa, mikä tasoittaa vaikutusta.
”Jos esimerkiksi kilpirauhanen on yliaktiivinen ja tuottaa liikaa aineenvaihduntahormonia, ihminen laihtuu. Mutta heti kun aineenvaihdunta saadaan takaisin tasapainoon, karisseet kilot hiipivät takaisin, ja joskus vieläpä korkojen kera”, Nygaard sanoo.
Nygaard tapaa usein potilaita, joilla on hidas aineenvaihdunta ja jotka haluavat laihtua ja luulevat, että heti kun heitä aletaan hoitaa aineenvaihduntahormonilla, kilot karisevat.
”Näin ei kuitenkaan useimmiten käy. Vaikka aineenvaihdunta olisi hyvin hidas ja se normalisoituisi lääkityksellä, ihminen laihtuu yleensä vain noin 2–3 kiloa”, Nygaard toteaa.
Aineenvaihduntahormoneja ei voi ottaa ylisuurina annoksina aineenvaihdunnan nopeuttamiseksi. Nopea aineenvaihdunta on nimittäin hyvin raskasta elimistölle, ja se myös kasvattaa ruokahalua, mikä sekin voi johtaa ongelmiin.
Toisin sanoen aineenvaihdunnalla ei ole painon kannalta kovin suurta merkitystä, ja hidas aineenvaihdunta ei siksi todennäköisesti estä laihtumista.
ASIANTUNTIJA: Herlevin sairaalan endokrinologian ylilääkäri Birte Nygaard