Geenejä ei ole syyttäminen, jos paino ei putoa

Hyviä uutisia niille, joille on geeniarvonnassa osunut ylipainolle altistavia perintekijöitä: uuden tutkimuksen lihavuudelle altistava geeni ei ole esteenä laihtumiselle.

Lihavuusgeeniksi kutsutun FTO-geenin lihavuudelle altistavan muodon kantajilla on 70 prosenttia suurempi todennäköisyys olla lihavia ja he painavat keskimäärin muutaman kilon muuta väestöä enemmän.

Newcastlen yliopiston tutkijat kävivät läpi yli 9 000 ihmistä koskevan aineiston, jonka perusteella voitiin todeta, että painonpudottaminen onnistuu yhtä hyvin FTO-geenin kantajilta kuin muilta laihduttajilta, ja erilaiset painonpudotusmenetelmät toimivat näillä yhtä tehokkaasti kuin muillakin.

Mikä sitten neuvoksi?

Painonpudotukseen ei valitettavasti ole oikotietä, vaan se edellyttää jonkin verran vaivannäköä ja sinnikkyyttä. Konsteja on toki monia, mutta päässääntöisesti parhaita ja yksinkertaisimpia tapoja kilojen karistukseen on yksinkertaisesti monipuolinen ruokavalio, joka sisältää runsaasti etenkin kasviksia ja proteiinia ja vain vähän huonoja hiilihdyraatteja, sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa. Kun lisäksi lisätään liikunnan määrää, on painon putoaminen suorastaan väistämätöntä, joskaan ei salamannopeaa. Liikuntamuotojen valinnassa ja ruokavalion koostamisessa kannattaa miettiä ennen kaikkea omia mieltymyksiä ja arjen aikatauluja, ja valita lajeja ja ruokia, jotka ovat itselle mieluisia eivätkä edellytä muun elämän keskellä turhan monimutkaisia järjestelyjä. Tällöin ne myös helpommin vakiintuvat uudeksi elämäntavaksi, jolloin painokin pysyy hallinnassa luonnostaan.