Itse voi olla vaikea hahmottaa, missä normaalin huolehtimisen ja pakko-oireilun välinen raja kulkee. Jutustamme saat psykologin arvion siitä, milloin on aihetta huoleen.
Jos ajattelet pakonomaisesti jotakin sinua pelottavaa asiaa, saatat kärsiä pakko-oireista.
”Muistinko varmasti sammuttaa hellan levyn? Pakko käydä tarkistamassa!” Kuulostaako tutulta? Vaikka kuulostaisi, niin se ei silti vielä tarkoita, että kyse olisi pakko-oireisesta häiriöstä, sillä monilla on tapoja, jotka saavat olon tuntumaan turvalliselta, ja se on ihan ok. Ratkaisevaa on se, kuinka paljon huomioita ne vaativat ja liittyykö niihin ahdistusta.
Pakko-oireinen häiriö eli pakkoneuroosi liittyy johonkin itseä pelottavaan asiaan, vaikkapa hellan levystä syttyvään tulipaloon. Se on erittäin vahva, ahdistava tuntemus, joka voi pakottaa ihmisen esimerkiksi tarkistamaan hellan säätönupin asennon perusteellisesti useita kertoja peräkkäin, ja pakko-oireisen ajatukset pyörivät vääjäämättä koko ajan sen ympärillä, mitä kauheaa saattaisi tapahtua, jos levyn unohtaisi sammuttaa.
Pakko-oireista häiriötä esiintyy noin 2–3 prosentilla aikuisista. Alla on muutamia mahdollisen pakkoneuroosin merkkejä. Ota aina yhteyttä lääkäriin, jos epäilet, että sinulla on pakonomaista toimintaa tai ajattelua.
MAHDOLLISEN PAKKONEUROOSIN MERKKEJÄ
Reagoit paljon muita voimakkaammin mahdollisesti vaarallisiin tilanteisiin.
Ahdistut, jos et pysty suorittamaan rituaalejasi.
Ajattelet pelkäämääsi asiaa pitkin päivää.
Tarvitset yhä vahvempaa rauhoittelua. Ei esimerkiksi enää riitä, että näet hellan levyn säätimen nollassa, vaan sinun on fyysisesti tunnusteltava säädintä.
Pakkoneurooseja hoidetaan esimerkiksi kognitiivisella terapialla. On sitä parempi, mitä aiemmin hakeutuu hoitoon.
Asiantuntija: Psykologi T. Laursen