Alakulo vai masennus – mistä ne erottaa?

Maailma murjoo joskus kaikkia. Ajoittainen apeus on luonnollinen osa elämää, mutta mistä tietää, milloin tilanne on niin vakava, että on syytä hakea apua? Kysyimme lääkäriltä, missä menee raja ohimenevän synkkyyden ja hoitoa vaativan masennuksen välillä.

Murheellinen nainen

KAIKKI KOKEVAT KRIISEJÄ ELÄMÄSSÄÄN mutta milloin olisi syytä hakea apua?

© iStock _FI

Avioero, vakava sairaus, irtisanominen tai läheisen kuolema – monet elämän käänteet voivat laukaista kriisin, jossa elämänilo katoaa. Joskus ahdistus, epäonnistumisen tunne tai toivottomuus voivat vallata mielen ja synkistää ajatukset ilman selkeää syytäkin, ja pahimmillaan jo sängystä ylös nouseminen ja päivittäisistä askareista suoriutuminen voi vaatia suurta ponnistelua. Tällöin itselle tai läheisille voi herätä huoli siitä, että kyseessä ei ole enää vain tilapäinen aallonpohja. Arkikielessä ankeita päiviä kuvailtaessa voidaan helposti todeta, että olo on masentunut.

Ajoittainen alavire ja masennuksen eli depression kaltainen psyykkinen sairaus ovat kuitenkin eri asioita, jotka on hyvä osata erottaa toisistaan. Näin on myös helpompi tunnistaa itsestään ja läheisistään, milloin kaivataan myötätuntoa ja piristystä ja milloin tarvitaan jo ammattiapua.

Kun loma ei riitä

Psyykkisiin sairauksiin perehtynyt lääkäri Birgitte Møller kohtaa usein vastaanotollaan ihmisiä, jotka kokevat kenties ensi kertaa elämässään suurta surua tai toivottomuutta. Tämä voi jo itsessään aiheuttaa huolta ja pelkoa, ja ahdistus ja alakuloinen olo tulkitaan helposti masennukseksi. ”Masennus on tila, joka ei parane vielä sillä, että lähtee Mallorcalle ja ottaa viikon verran rennosti,” Møller aloittaa ja lisää, että asia on toki tätä monisyisempi.

Mistä sitten kannattaisi lähteä liikkeelle, kun tuntuu, että on pudonnut pimeään kuoppaan, josta ei pääse enää omin voimin ylös? Kuten fyysistenkin vaivojen yhteydessä, yksin ei kannata sinnitellä vaan apua voi hakea aluksi esimerkiksi omalääkäriltä.

Masennusta epäiltäessä vastaanotolle saapuvaa pyydetään yleensä täyttämään edellisen sivun tapainen kyselylomake, jolla arvioidaan alustavasti mahdollisten masennusoireiden ilmenemistä ja vakavuutta viimeisten viikkojen ajalta. _FI

Keho viestii masennuksesta

Mahdollisen masennuksen oireita kartoitettaessa käydään läpi muun muassa univaikeuksia, ruokahalun muutoksia sekä mielialaa, esimerkiksi toivottomuuden ja toisaalta ilon kokemista. Diagnoosia ei koskaan tehdä pelkän kyselyn vastausten perusteella vaan tärkeää on potilaan kuunteleminen ja myös sanattomien viestin lukeminen. Masennuksesta kärsivä saattaa tulla vastaanotolle myös sellaisten oireiden takia, joita hän ei itse osaa liittää masennukseen.

Kehonkieli voi paljastaa enemmän kuin potilas osaa itse kertoa. Masennukselle on usein ominaista esimerkiksi ilmeettömyys, joka lääkärin mukaan vaikuttaa siltä kuin "verhot olisi vedetty eteen". Jotkin masennusoireet, kuten väsymys ja vetämätön olo, voivat toisaalta liittyä myös fyysiseen sairauteen, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tämän vuoksi masennusta tutkittaessa otetaan usein myös laboratoriokokeita. Yleensä masennusta epäiltäessä tarvitaan vähintään kaksi vastaanottokäyntiä, joiden perusteella lääkäri arvioi, miten hoitoa kannattaisi jatkaa. Lääkäri voi ohjata esimerkiksi psykologille tai depressiohoitajalle. Lääkärin kanssa käydyissä keskusteluissa voidaan käydä läpi potilaan historiaa ja mahdollisia traumaattisia kokemuksia sekä nykytilannetta ja siinä ilmeneviä kuormittavia tekijöitä. Potilas ei välttämättä itse tunnista edes pitkälle edennyttä masennusta.

Mitä näkyy tunnelin päässä?

Miten masennuksen sitten erottaa esimerkiksi suuresta surusta? Eräs keskeinen tekijä on aika: masennuksessa oireet, keskeisimpänä masentunut mieliala, ovat kestäneet yhtäjaksoisesti vähintään kaksi viikkoa. Jos mieliala vaihtelee päivästä toiseen ja mukaan mahtuu myös valoisampia hetkiä, kyseessä tuskin on masennus.

Jos kuitenkin elämästä tuntuvat kadonneen värit pysyvästi eikä tulevaisuudesta erotu toivon pilkahdustakaan, tilanne voi olla jo vakavampi. Masennukselle on usein tyypillistä myös lamaantuneisuuden tunne ja muista eristäytyminen.

Masennuksen ja muun alavireisyyden erona on monesti myös kyky jäsentää omia tuntemuksia. Alakuloa kokeva osaa tavallisesti kertoa, miltä hänestä tuntuu. Masennus sen sijaan vaikuttaa keskittymis- ja toimintakykyyn, mikä tulee ilmi esimerkiksi omien oireiden kuvailun hajanaisuutena ja epäyhtenäisyytenä

Kriisien monet tekijät

Monenlaiset tekijät voivat laukaista vakavan kriisin. Jokainen kohtaa elämässään vastoinkäymisiä, mutta niiden vaikutus elämään ja niistä selviäminen on yksilöllistä ja voi riippua esimerkiksi omasta elämänhistoriasta. Esimerkiksi irtisanominen, ero, vakava sairaus tai läheisen kuolema suistavat elämän odottamatta aivan raiteiltaan, ja ravistavat omat toiveet ja tavoitteet aivan uusiksi. Kun elämän perustukset järkkyvät, mielen mustuminen on luonnollinen reaktio.

Jos pimeydestä ei kuitenkaan ala näkyä ajan kuluessa valon pilkahdustakaan tai jatkuvalle alakulolle ei löydy yhtä selkeää syytä, masennus voi olla jo ottamassa otteen. Ahdistusta voi osaltaan lisätä se, ettei omalle surullisuudelle löydy syytä. Kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen voi tuntua raskaalta, ja kun omaa oloa ei itsekään ymmärrä, mieli tekee piiloutua koko maailmalta.

Ammattilaisen arvio

Alavireen perimmäisen olemuksen selvittäminen vaatiikin aikaa ja osaamista – onko kyseessä ”vain” vaihe vai onko tilanne niin vakava, että siitä selviämiseen tarvitaan ammattiapua?

Oman toimintakyvyn ja elämän hallinnan tunteen kannalta voi olla merkittävää saada kuulla ammattilaisen näkemys siitä, mikä oma tilanne on. Monia voi helpottaa jo oman tilanteen käsitteleminen ammattilaisen kanssa ja lääkärin antama tieto, että kyseessä ei ole masennus. Toisilla kuitenkin tilanne edellyttää lääkitystä tai terapiaa – ja usein mieluiten molempia. Diagnoosi ja hoidon suunnittelu edellyttää tarkkaa kartoitusta, jotta potilas saa juuri oikeanlaista hoitoa. Osalle masennusdiagnoosi voi kuitenkin olla lamaannuttava tieto, sillä siitä voi seurata tunne, että sairaudelle ei mahda itse mitään.Vaikka hoitoa tarvitaankin, potilas voi voimavarojensa mukaisesti itsekin tehdä paljon. Ylle on koottu vinkkejä, jotka tukevat masennuksen hoitoa ja toisaalta voivat ehkäistä sen kehittymistä. _FI

Avautuminen auttaa

Birgitte Møller painottaa, miten tärkeää olisi puhua muille siitä, mikä mieltä painaa.

Jo yksin tunteiden sanoittaminen voi helpottaa oloa ja auttaa jäsentämään omia ajatuksia. Epämääräinen ahdistuksen tunne voi keventyä, kun sen takana olevat tekijät saavat sanoina selkeän muodon – näin niihin on helpompi vaikuttaakin.

Ajatusten purkamiseen ei välttämättä tarvita lääkärin tai psykologin vastaanottoa. Vaikka se vaatisikin hieman ponnistelua, voi olla erittäin hyödyllistä rohkaistua puhumaan huolistaan omalle lähipiirille – läheisillä ei välttämättä ole aavistustakaan tilanteesta. Tällaisiin keskusteluihin on hyvä syventyä aina kasvokkain.

Sen lisäksi, että ystävälle puhuminen parantaa oloa, se myös usein syventää ystävyyttä, kun toisen päästää entistä lähemmäs ja näyttää itsestään haavoittuvaisemmankin puolen. Jos kuitenkin tuntuu helpommalta keskustella ulkopuolisen ihmisen kanssa, voi aina olla yhteydessä lääkäriin.

Elämä kolhii kaikkia

Jos mieli on mustunut ja alakulo saanut vallan ensi kertaa elämässä, on selvää, että jo hämmennys omasta olotilasta voi ahdistaa. Tällöin on hyvä hyväksyä, että voi kestää hetken, ennen kuin elämä palaa raiteilleen ja valo alkaa kajastaa tunnelin päässä. Psyykkisten sairauksien tunnistaminen ja hoito on kehittynyt valtavasti viime vuosikymmeninä, mutta silti ne jäävät usein vähemmälle huomiolle fyysisiin sairauksiin verrattuna.

Tunne-elämän heilahdukset ja mielenterveyden ongelmat ovat kuitenkin yhtä lailla osa ihmisen elämää kuin jonkin kehon osan kolhiintuminen. Terveelliset elämäntavatkaan eivät takaa, etteikö mieli voisi sairastua. Jos näin käy itselle tai läheiselle, on hyvä tietää, että suurin osa toipuu masennuksesta. Se kuitenkin edellyttää, että pyytää ajoissa apua – niin läheisiltä kuin lääkäriltäkin.

TESTAA ITSESI: Onko sinulla masennuksen oireita?

Vastaa kysymyksiin viimeisten kahden viikon mielialasi perusteella.

Näin tulokset lasketaan

Jos oireet viittaavat masennukseen, kahteen kysymyksistä 1–3 (keskeiset oireet) koskien viimeisimpiä kahta viikkoa vastaus on vähintään ”useimmiten” ja useimpien muiden kysymysten 4–10 (muut oireet) vastaus on vähintään ”yli puolet ajasta”.

Vähäinen masennus: 2 keskeistä oiretta + 2 muuta oiretta

Keskivaikea masennus: 2 keskeistä oiretta + 4 muuta oiretta

Vaikea masennus: 3 keskeistä oiretta + 5 muuta oiretta

TÄRKEÄÄ! Tällä testillä ei voi diagnosoida masennusta. Diagnoosin voi tehdä vain laillistettu lääkäri.

Lähde: WHO

Asiantuntija: yleislääkäri B. Møller,

Artikkeli on julkaistu KUNTO PLUS -lehdessä 18/2020