Mitä osteoporoosi on?
Luustoliiton mukaan arviolta yksi kolmesta yli 50-vuotiaasta naisesta saa murtuman, joka juontuu osteoporoosista. Luuston lujuudesta voi onneksi pitää huolta itsekin. Lue lisää osteoporoosin oireista ja ehkäisystä.
Luustoliiton mukaan arviolta yksi kolmesta yli 50-vuotiaasta naisesta saa murtuman, joka juontuu osteoporoosista. Luuston lujuudesta voi onneksi pitää huolta itsekin. Lue lisää osteoporoosin oireista ja ehkäisystä.
Osteoporoosi koskettaa varsin monia naisia etenkin vaihdevuosien jälkeen. Onneksi itse voi vaikuttaa paljonkin siihen, miten ajan hammas pääsee nakertamaan oman luuston hyvinvointia. Alle 30-vuotias voi oikeilla valinnoilla kasvattaa luumassaansa ja näin ehkäistä osteoporoosin riskiä. Yli 30-vuotiaat voivat samoilla konsteilla pitää yllä luumassaansa mahdollisimman pitkään. Kerromme, mistä osteoporoosissa on kyse, sekä millaisilla valinnoilla sitä voi ehkäistä.
Aikuisen ihmisen luusto koostuu 206 luusta. Luuston tehtävänä on pitää ihminen pystysuorassa asennossa ja suojata sisäelimiä ja lihaksia vammoilta. Lisäksi luut toimivat kivennäisaineiden varastona, ja luuytimessä muodostuvat myös elimistölle välttämättömät verisolut.
Luusto saattaa tuntua elottomalta massalta, mutta on itse asiassa kaukana siitä. Pieni osa luustosta uusiutuu päivittäin ja se, muodostuuko uutta luuta enemmän kuin sitä hajoaa, riippuu ravinnosta ja luustoon kohdistuvasta rasituksesta.
Syntymästä alkaen luuta muodostuu enemmän kuin sitä hajoaa, mutta 30 ikävuoden jälkeen luun määrä pienenee noin prosentin vuodessa.
Tämä väheneminen jatkuu vaihdevuosiin saakka, jolloin tahti kiihtyy niin, että luumassa vähenee vuosittain jopa kuusi prosenttia, kunnes elimistö on tottunut uuteen vaiheeseen. Vaihdevuosien aikainen luun määrän väheneminen johtuu estrogeenin määrän vähenemisestä, joka vaikuttaa kuukautiskierron lisäksi myös luunmuodostukseen.
Naisten miehiä pienempi luun määrä ja estrogeenin tuotannon vähenemisestä johtuva luumassan väheneminen vaihdevuosissa altistavat naisia miehiä enemmän osteoporoosille. Lähes joka toinen nainen kärsii elinaikanaan osteoporoosin aiheuttamasta luunmurtumasta.
Osteoporoosia ei yleensä huomata ennen kuin luunmurtumien yhteydessä, sillä se ei varsinaisesti tunnu kehossa.
Luiden haurastuminen etenee salakavalasti, eikä sitä välttämättä huomaa ennen luunmurtumaa. Osteoporoosissa luut huokoistuvat ja heikentyvät, ja osteoporoosia onkin syytä epäillä, jos luita murtuu hyvin vähäisen rasituksen tai vahingon seurauksena, kun esimerkiksi kompastuu tai nostaa raskasta taakkaa.
Luunmurtumien lisäksi osteoporoosi voi vaikuttaa myös ulkonäköön ja esimerkiksi hengitykseen ja ruuansulatukseen. Selkäranka saattaa painua kasaan, jolloin ihminen lyhenee ja muuttuu kumaraselkäiseksi. Samalla rinta painuu kasaan, ja vatsa alkaa työntyä ulos.
Luun määrä on suurimmillaan noin 20 vuoden iässä. Sen jälkeen se alkaa vähentyä, sillä vuosittain luuta hajoaa enemmän kuin uutta luuta muodostuu. Vaihdevuosi-iässä luun määrä pienenee noin viisi prosenttia vuodessa. Muutamassa vuodessa luun määrä voi siis vähentyä jopa 15 prosentilla, ellei ryhdy toimiin kadon pysäyttämiseksi.
Osteoporoosi tekee luista alttiimpia murtumille. Etenkin ranteiden, olkavarsien, selän nikamien ja reisiluun murtumat ovat tyypillisiä osteoporoosista kärsivillä.
Alla olevasta kuvaparista voi nähdä, miten osteoporoosin haurastuttama, huokoisempi luu eroaa normaalista luusta.
Tupakointi kannattaa lopettaa jo luidenkin tähden. Käypä hoito -suosituksen mukaan tupakoitsijoilla on muita vähemmän luumassaa ja tupakointi voi muun muassa heikentää kalsiumin luuta suojaavaa vaikutusta. Tupakointi nopeuttaa naisilla myös osteoporoosilta suojaavan estrogeenin hajoamista.
Luidensa lujittamiseksi voi tehdä paljonkin, ja mitä aiemmin aloittaa, sen parempi. Seuraavasta löydät vinkit luuston hyvinvointia tukevaan liikuntaan ja ruokavalioon.
Treenistä on paljonkin hyötyä luiden vahvistamisessa. Monipuolisesti luustoa kuormittava liikunta on tehokas keino pitää luut lujina.
Liikunta edistää luukudoksen muodostumista kasvuiässä ja ylläpitää luumassaa aikuisiässä. Liikunta kehittää tasapainoa, jolloin kaatumisen riski pienenee.
Kestävyystreeni
Liikuntaa tulisi harrastaa vähintään puoli tuntia päivässä. Luuston kannalta parasta on tärähdyksiä kehoon aiheuttava ja suunnanmuutoksia sisältävä liikunta.
Juoksijoiden luuntiheys on usein suurempi kuin pyöräilijöiden tai uimareiden. Parhaita liikuntamuotoja ovat ne, joissa kannatellaan oman kehon painoa. Juoksun lisäksi tällaisia ovat ainakin erilaiset hypyt, tanssi, sulkapallo, tennis, laskettelu ja reipas kävely.
Muista syödä lenkin jälkeen. Alipaino on osteoporoosin riskitekijä, sillä rasvakudoksessa muodostuu estrogeenia, joka korjaa luun muodostumisen ja hajoamisen välistä epätasapainoa.
Lihaskuntotreeni
Kestävyyslajien lisäksi kannattaa tehdä myös lihaskuntotreeniä, joka vahvistaa samalla luustoa.
Monipuolinen ja terveellinen ruokavalio on myös luustolle hyväksi, ja tiettyjen vitamiinien saantiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
D-vitamiini
D-vitamiini on luustolle erityisen tärkeää, koska se edistää kalsiumin imeytymistä elimistössä.
D-vitamiini edistää ravinnon kalsiumin kulkeutumista luihin, vähentää kalsiumin erittymistä munuaisten kautta ja edistää luukudosta muodostavien solujen toimintaa.
Toukokuusta syyskuuhun auringon valo on tärkein D-vitamiinin lähde, joten pyri olemaan ulkona vähintään vartti päivittäin. Käsivarsien, käsien ja kasvojen tulisi olla paljaana. Laita aurinkovoidetta käsiin ja kasvoihin vasta 10 minuutin jälkeen, ellei ihosi ole hyvin herkkä.
Talvella iholla ei muodostu riittävästi D-vitamiinia, vaikka aurinko kuinka porottaisi. Tällöin elimistö hyödyntää kesän varastoja, minkä lisäksi kannattaa syödä rasvaista kalaa, kuten lohta, muikkua ja lahnaa, joissa on runsaasti D-vitamiinia. Jos kala ei maistu, D-vitamiinia saa myös purkista ravintolisänä.
Kalsium ja K-vitamiini
Kalsium on luiden tärkeä rakennusaine, jota tulee saada päivittäin riittävästi. Vahvat luut tarvitsevat kalsiumin lisäksi K-vitamiinia.
Kalsium on luuston rakennusaine, ja K-vitamiini taas aktivoi luuston muodostumiseen osallistuvia proteiineja ja hidastaa samalla luuta hajottavien solujen toimintaa.
Kalsiumin päivittäinen saantisuositus on 800 mg, jonka saa syömällä päivän aikana esimerkiksi maitotuotteita ja kalsiumpitoisia kasviksia. Kalsiumia on siis myös muissa kuin maitotuotteissa. Esimerkiksi kaurahiutaleet, mantelit ja lehtikaali ovat hyviä kalsiumin lähteitä.