Maratonkokemuksia: Lene Schröder

Minusta tuli maratonhullu!

maanantai 24. elokuuta 2009 teksti KUNTO PLUS

Nimi: Lene Schröder
Ikä: 42 v.

Maratontulokset: Berliinin maraton 2004 (aika 4,34), Honolulun maraton 2004 (aika 4,54), Hampurin maraton 2005 (aika 4,17), Berliinin maraton 2006 (aika 4,33), Hampurin maraton 2008 (aika 4,19)

Liikuntatausta: Harrasti step-aerobicia vuoteen 2003 saakka, jolloin alkoi harrastaa juoksua.

Maratonharjoittelu: 5 - 10 km lenkkejä 3 - 4 kertaa viikossa.

Miksi halusit juosta maratonin?

- Olemme mieheni kanssa jo pitkään järjestäneet matkoja ulkomaisille maratoneille. Tuntui hölmöltä viedä muita maratonille ilman että oli itse koskaan juossut maratonia. Niinpä sitten päätin osallistua Berliinin maratonille, joka on tasamaastossa kulkevan reittinsä vuoksi yksi helpoimmista. Minulla ei ollut sen kummempaa tavoitetta kuin ylipäätään päästä maaliin.

Miltä maratonharjoittelu tuntui?

- Treenasin ensimmäiselle maratonilleni viimeisen päälle, sillä halusin olla aivan varma siitä, että pääsen maaliin. En harjoittelukauden aikana edes syönyt makeisia tai suklaata enkä juonut kahvia. Treenasin viisi kertaa viikossa, joten mieheni sai hoitaa kaikki kotiaskareet, kun minä vain treenasin.

Treenaaminen oli tietysti rankkaa, mutta musiikin kuunteleminen juostessa auttoi jaksamaan. Omituisimmalta tuntui se, kun viimeisinä viikkoina ennen maratonin juoksemista piti vähentää harjoittelemista ja säästää voimiaan, niin että lopuksi sai käydä vain kävelylenkillä. Se tuntui aivan nurinkuriselta, kun oli tottunut juoksemaan viitenä päivänä viikossa.

Miten ensimmäinen maratonisi sujui?

- Suunnilleen 17. kilometrin paikkeilla reisiin alkoi sattua todella pahasti, ja tuntui, että lihakset räjähtävät. Matkan varrella oli onneksi tuttuja katsomassa ja kannustamassa, joten juoksin hymyillen ohi, vaikka sattui ja väsytti. Kun 42 kilometriä alkoi olla täynnä, mieheni juoksi luokseni ja juoksi kanssani maaliin. Maaliviivan ylittäminen oli aivan uskomaton kokemus. Vaikka tiesin, että tuhannet muutkin saivat mitalin, tunsin voittaneeni kultaa!

Mitä maratonin juokseminen sinulle antaa?

- Se osoittaa, että ihminen pystyy paljon enempään kuin uskoisikaan. Mikään ei ole mahdotonta, kun on tahtoa ja on valmis tekemään töitä tavoitteensa eteen. Olin pitkään ollut kahden vaiheilla, pitäisikö ottaa vastaan assistentuuri, mutta vasta juostuani ensimmäisen maratonini sain vastattua myönteisesti.

Minkä neuvon haluat antaa tuleville maratoonareille?

- Vaikeinta ei ole juosta 42 kilometriä, vaan päästä sohvalta lenkille! Loppu luonnistuu kyllä, kun noudattaa hyvää ohjelmaa ja treenaa säännöllisesti. Treenaaminen ei tunnu niin rankalta, kun juoksee yhdessä muiden kanssa tai kuuntelee samalla musiikkia.

Seuraava tavoite: Berliinin maraton 2008 alle neljässä tunnissa.

Ehkä sinua kiinnostaa...